maanantai 23. toukokuuta 2016

Ensimmäinen puoluekokoukseni

Olin viikonloppuna elämäni ensimäisessä Vihreiden puoluekokouksessa Lahdessa. En ole ollut sen kummemmin muissakaan puoluekokouksissa, joten en tiennyt yhtään mitä odottaa. Pelkäsin tapahtuman olevan taloyhtiön kokous potenssiin viisi, jossa jyrkät mielipiteet omaavat ihmiset kinastelevat ilman mitään mahdollisuutta kompromisseihin. Tunsin osallistujista etukäteen kolme ja olin keskustellut kourallisen kanssa FaceBookissa, mutta muuten olin täysin vieraassa seurassa.

Junamatkalla viereisessä penkkiryhmässä istui mm t-paitaan ja pikkutakkiin pukeutunut pitkätukkainen partainen nuori mies, joka vastasi hienosti stereotypiaa vihreiden edustajasta. Kuulin puhetta jostain kokouksesta ja menin kysymään ovatko he kenties menossa Sibelius-talolle. Ensimmäiset uudet tuttavuudet tulivat jo tässä vaiheessa.

Paikan päällä kävi selväksi, että pahimmat huoleni olivat täysin aiheettomia. Ihmiset olivat avoimia ja toivottivat uuden naaman tervetulleeksi. Kokouksen kulku alkupuheenvuorojen jälkeen suorastaan hämmensi. Tavallisesti osallistumissani kokouksissa jaaritellaan ja pitkitetään jokaista pitkitettävissä olevaa asiaa kyllästymiseen saakka. Nyt puheenjohtaja oli hyvin nopea ja asioita nuijittiin tehokkaasti eteenpäin.



Ilmoittauduin pitämään puheenvuoron poliittiseen keskusteluun tarkoituksenani puhua GM-tekniikan puolesta ja painottaa tieteellisen tiedon tärkeyttä poliittisessa päätöksenteossa. Puhujia oli niin paljon, että oma vuoroni siirtyi sunnuntaille. Olin mukana Viitteen varaedustajana ja ilmoittauduin pitämään puheenvuoron myös Viitteen aloitteen tiimoilta. Aloite löytyy kokonaisuudessaan täältä, kyseessä on aloite numero 3 "Tieteellinen konsensus hyväksyttävä: GMO-teknologia ei aiheuta suoria terveyshaittoja."

Oletin olevani ainoa aloitteen puolesta puhuva ja oletin myös saavani vastustusta, mutta asia olikin lähes päinvastoin. Suurin osa puhujista käytti samanhenkisen puheenvuoron, eikä kokousväki buuannutkaan alas lavalta. Puoluehallitus oli ehdottanut aloitteen hylkäämistä, mutta kommentoi sitä "Aloite hylätään, mutta puoluekokous kehottaa puoluehallitusta laatimaan GMOteknologiaa koskevasta tutkimustiedosta keskustelupaperin. Puoluekokous toteaa myös, että puolueen linjausten tulee kaikissa asioissa perustua puolueen arvojen lisäksi tutkimustietoon." Vaikka tämä voi kuulostaa torppaamiselta, on tämä kuitenkin pieni askel positiiviseen suuntaan.

Puheenvuoroni oman tukisanalistani pohjalta:

Hyvä puoluekokous.

Puoluehallituksen esitys on askel oikeaan suuntaan. Geenimuuntelu on kuin hitsaamista, potentiaali ”pahojen” asioiden tekemiseen ei voi olla peruste koko tekniikan kieltämiselle. Muistutan, että nykyisin on täysin sallittua jalostaa kasveja täysin sattumanvaraisilla menetelmillä käyttäen mutageenejä ja säteilytystä. Näin saaduista mutaatioista valitaan jatkojalostukseen mielenkiintoiset vain muutaman ominaisuuden perusteella. Näitä eivät myöskään koske tutkimukset tai rajoitukset, eikä näistä tarvitse määrittää mahdollisesti mutaation seurauksena tuotettavia allergeeneja tai myrkkyjä.

PH mainitsee lausunnossaan, "Jokainen geenimuunneltu organismi on omanlaisensa, eikä kategorisesti voitane todeta, että kaikki geenimuunneltu ruoka olisi varmuudella terveydelle haitatonta .. [tai] .. terveydelle vaarallista tai muutenkaan haitallista. Kattavat terveysvaikutusarvioinnit ja riskinarviot on tehtävä jokaisesta lajikkeesta erikseen", mutta sanoo myös ristiriitaisesti ”Puoluehallituksen mielestä aloitteessa esitetylle suoraviivaiselle johtopäätökselle ei ole riittäviä perusteita.” Aloitteessahan puhutaan tekniikasta, eikä tekniikka sinällään ei aiheuta nykytiedon mukaan mitään ongelmia.

Lausunnossa peräänkuulutettiin tutkimuksen tärkeyttä ja mainittiin nykytutkimuksen olevan lähinnä suurten yhtiöiden tekemää. On ihan mahdollista antaa yliopistoille mahdollisuus tutkia ja tehdä pohjoisille alueille suunnattuja lajikkeita. Yliopistoilla on jo pakastimissa valmiita lajikkeita, joten jalostustyötä ei tarvitse jättää isoille monikansallisille firmoille. Päinvastoin, minäkin osallistuin päättötyötäni tehdessä rehukasvissa tuotettavan porsasripulirokotteen valmistukseen. Se odottaa valmiina pakastimessa jatkojalostusta ja kenttäkokeita, joita ei tällä hetkellä voi tehdä.

GM-tekniikasta keskustellessa ei puhuta ainoastaan ruuasta ja täytyy myös muistaa, että geeniteknologialla voidaan jalostaa myös biopolymeerejä ja lääkkeitä tuottavia kasveja.

Viitteessä on useita alan ammattilaisia, tulkaa juttelemaan ja kyselemään aiheesta.

Kiitos.




Puhe sai mielestäni yllättävän suuret aplodit ja moni tuli sitä jälkeenpäin kiittelemään ja kehumaan. Kahteen minuuttiin oli yllättävän vaikea saada kunnolla asiaa ja samalla jonkinlaista draaman kaarta aikaan.

Puoluekokouksessa osattiin itseironia paremmin kuin osasin kuvitellakaan. Tästä ehkä (en varmistanut mistään oliko kyseessä itseironia tai stereotyypille nauraminen) hauskimpana esimerkkinä iltajuhlan tarjonta ja ohjelma. Parasta oli, ettei ainakaan yritetty olla jotain mitä ei olla. Drag shown tilalla oli standup-artisti Fathi Ahmed, joka oli tolkuttoman hauska. Tavallisesti koomikoilla on tarkasti mitoitettu show, joka ei vaihdu juurikaan. Fathin showssa oli noin 10-15 minuutin esitys suoraan Vihreille, joka ei varmastikaan kuulu hänen normaaliin settiinsä.


Ilta venähti ja kaikilla tuntui olevan todella hauskaa.



Sunnuntaina suoritettiin äänestykset ja puheenjohtaja kävi listaa erittäin tehokkaasti läpi. Poliittiset keskustelut jatkuivat ja pidin lauantaina varaamani puheenvuoron. Vaihdoin puheenvuoroni aihetta johtuen edellisen päivän puheiden sävystä. Tarkoituksenani oli herätellä huomaamaan Rajat kiinni -ryhmän fundisajattelua löytyvän myös GM-teknologian vastustajilta. Jos kuuntelee vain omia samanhenkisesti ajattelevia ystäviään ja pitää vain tiettyjä uutislähteitä luotettavina, tulee rakentaneeksi itselleen kuplan. Kuplan sisältä GM-tekniikan puolustajat voivat näyttää pahantahtoisilta, suurten firmojen ostamilta ja uutiset ohittavilta jääräpäiltä.

Kiitin ihmisiä vastaanotosta ja kerroin omista keskusteluistani "fundamentalistien" kanssa sekä maahanmuuttoasioissa, koe-eläinten kohtelussa ja GM-keskusteluissa. Välillä vastareaktio voi poikia nimettömiä uhkauksia, mutta tämän ei pitäisi olla syynä vaikenemiseen. Kehotin kyseenalaistamaan oman "varman tiedon" aina silloin tällöin ja kuuntelemaan myös vastapuolen argumentteja. Aikuinen itsenäisesti ajatteleva ihminen pystyy vaihtamaan mielipidettään tutustuttuaan faktoihin. Ei se ole takin kääntämistä vaan mielipiteidensä pohjaamista todellisuuteen.


Lopulta tuli aika lähteä kotiin ja heippojen sanominen oli yllättävän haikeaa. Hieman yli vuorokausi neljänsadan samanhenkisen ihmisen kanssa oli jotain sellaista, jonka muistan pitkään. Johanna Sydänmaan kertomus puolueen vaihdosta Kokoomuksesta Vihreisiin ja sen aiheuttamasta kotiintulon tunteesta resonoi vahvasti. Tunsin olevani tervetullut. Sain kymmeniä uusia tuttuja ja kavereita, minulla oli valtavan hauskaa ja tunsin olevani osa tätä monenkirjavaa ja iloista sakkia. Toivottavasti tämä ei ollut viimeinen kerta.


keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Uusien asioiden oppiminen harrastuksena

Kymmenen vuotta sitten Lordin voittaessa Euroviisut istuin hienoisessa hutikassa Herajärven rannalla Kolilla veljeni ja kahden ystäväni kanssa kuunnellen esitelmää lihan paistamisesta. Olimme kävelleet pitkän päivän ja nauttineet konjakkia, minun esitelmäni aihetta ja opetelleet maistelemaan sikareita, veljeni esitelmän kohdetta. 

Idea oli yksinkertainen. Jokaisella oli ollut nelisen kuukautta aikaa opetella jokin uusi taito, jonka jälkeen taito piti esitellä muille. Aiheena sai olla mikä tahansa taito, jota ei osannut ja jonka mielellään oppisi. Minä valitsin konjakin juomisen, koska en ollut koskaan ymmärtänyt miksi tuota kammottavaa tulilientä pidettiin hienojen juhlien aterioiden huippukohtana. Kun päätimme aiheet 2006 alkuvuodesta, olin aloittanut uuden harrastuksen nollasta. Kuten usein tällaisten asioiden äärellä, tutustun aiheeseen ensin lukemalla. Kirjastosta löytyy aiheesta kuin aiheesta valtavasti opuksia, niin myös konjakista. Hain Alkosta joitakin juomia kokeeksi ja ryhdyin lukemaan. Opettelin haistamaan ja maistamaan oikein, opettelin pyörittämään lasia ja tulkitsemaan konjakin ikää lasin reunaan muodostuvista "jaloista". Opin tunnistamaan Alkon hinnastossa mainittuja makuja ja tuoksuja, mutta en vain millään oppinut nauttimaan konjakin mausta. 

Neljä kuukautta myöhemmin Herajärven lenkillä minulla oli mukanani nelisen litraa maistiaisia ja 18 sivun esitelmä konjakin historiasta, erilaisista mauista ja hajuista. 

Neljän kuukauden urakka ei mennyt suinkaan hukkaan, vaikken oppinutkaan pitämään konjakista. Oppiminen on hyvin näkyvää ja tuntuu todella nopealta uutta harrastusta aloittaessa. Opin jokaisena päivänä jotain ja huomattava tiedon karttuminen oli erittäin tyydyttävää. Se oli itseasiassa niin mukavaa, että jatkoimme tuota harrastusta. Seuraavaksi opeteltavaksi asiaksi valitsimme Texas Hold'em pokerin. Ensiksi menin taas kirjastoon lukemaan, sen jälkeen nettipokerisivuille kokeilemaan uusia taitoja. Rahaa meni joitakin kymppejä, mutta ainahan harrastukset jotain maksavat. Näen itseni matemaattisesti orientoituneena ihmisenä ja yritin parhaani mukaan laskea todennäköisyyksiä, mutta tuntien pelaaminen oli aivan liian uuvuttavaa minun luonteelleni. Hetken herpaantuminen ja turhautuminen maksoi aina tuntien aikana tehdyt voitot. Oppiminen oli kuitenkin hyvin nopeaa ja oman kehityksen pystyi selvästi havaitsemaan. 

Seuraavien uusien harrastusten järjestyksen olen jo unohtanut, mutta pian näiden jälkeen halusin oppia käymään kuntosalilla. En ollut oikein koskaan aktiivisesti harrastanut mitään liikuntaa lenkkeilyä lukuunottamatta ja oli mielenkiintoista lukea toistomäärien merkityksestä, lihaksen rakenteen muuttumisesta ja oikeista tekniikoista. Opettelin yhden "jakson" verran day tradingin ideaa, eli nopeiden voittojen hakemista pörssin kautta. Apurahalla työskentelevältä ihmiseltä ei suuria summia voinut sinne laittaa ja leijonanosa kassasta kului välityspalkkioihin. Idean sain kuitenkin opeteltua Kauppalehden virtuaalista sijoittamista tarjoavan Sijoittajamestari-kilpailun kautta. Joitakin vuosia myöhemmin opettelimme veljeni kanssa yhtä aikaa johdannaiskaupan idean ja soittelimme päivittäin näkemyksistä ja ideoista. Rahaa tuli nopeasti, mutta kuten johdannaiskauppaan kuuluu, sitä myös meni kohtalaisen nopeasti. 

Opeteltuihin taitoihini kuuluu kymmensormijärjestelmä, ukulelen soittaminen, ohjelmointi (tämän olen aloittanut taas uudelleen), kynäruiskulla maalaaminen, yrttien käyttö ruuanvalmistuksessa, valokuvaaminen, piirtäminen, espanjan kieli, kontrabasson soittaminen (meneillään, mutta hyvin hitaasti), Arduinojen ohjelmointi jne. Tällä hetkellä pitkäkestoisin on varmasti ollut rintamamiestalon remontointiin ja rakenteeseen tutustumiseen. Tämä on ollut pienoinen pakko perheen muutettua sellaiseen. Osa näistä on ollut itselle hyvin mielekkäitä, osan olen rämpinyt läpi ja unohtanut heti treeniajan jälkeen. En tietenkään väitä hallitsevani yllä mainittuja asioita. Olen käyttänyt aikaa niiden opiskeluun ja olen hahmottanut perusteita, mutta en missään tapauksessa koe osaavani niitä. Neljässä kuukaudessa ehtii oppia paljon, mutta valmista ei tule milloinkaan.

Pääasia ei ole kuitenkaan uudessa taidossa, vaan uuden oppimisessa. Uuteen asiaan keskittyessä perusteiden hahmottaminen on helppoa, kehitys on todella nopeaa ja itsensä kehittäminen on hauskaa. Pidemmälle edetessä kehitys on hitaampaa, mutta neljän kuukauden aikana oppii jokaisena päivänä jotain uutta. Tämä on ollut minun vaihtoehtoni television katsomiselle jo pitkään. 

Minulla oli suorastaan trauma piirtämisen suhteen ala-asteelta. Nähdessään tonttupiirustukseni opettaja (muistaakseni) tuhahti  ja sanoi osapuilleen etten osaa piirtää. Vasta vuosia myöhemmin päätin kokeilla oliko todella niin, että piirtämisen joko osaa tai ei osaa. Menin kirjakauppaan ja hain Bert Dodsonin "Piirustustaidon avaimet" ja uuden lyijykynän. Käden asennon, painamisen voimakkuuden, erilaisten tekniikoiden jälkeen päästiin pikkuhiljaa eteenpäin ja sain vähän idean päästä kiinni. Piirtäminen venähti kahdeksan kuukauden mittaiseksi, koska silminnähtävää kehitystä tapahtui edelleen kohtalaista vauhtia ja nautin siitä. Minä olen päättänyt neljän kuukauden mittaisesta harrastuksesta, joten minä saan myös muuttaa sääntöjä. 

Piirtäminen jäi vasta, kun päätin ryhtyä opettelemaan valokuvausta. Sain Nikonin järjestelmäkameran joululahjaksi ja aloitin opiskelun taas kirjastoreissulla. Kuvaamisen opettelun yhteydessä asetin itselleni uuden säännön. Voin ostaa periaatteessa mitä tahansa kuvauskalustoa, jos pystyn rahoittamaan sen myymällä pois vanhoja tarvikkeita. Perehdyn yleensä hyvin tarkkaan asioihin joita olen ostamassa ja tunnen niiden käyvän arvon kohtalaisen hyvin. Päätin etukäteen millaisen linssin haluan seuraavaksi ja etsin sellaista netin foorumeiden kautta. Kameratavaraa saa kaikkein halvimmalla, jos joku myy koko kalustonsa kerralla pois. Ostin useamman kerran kokonaisen repullisen kameroita ja objektiiveja, myin pois suurimman osan ja sain "ilmaiseksi" haluamani objektiivin. Tällä tavoin pihin ihmisen sielu suorastaan itkee ilosta ja harrastus pysyy edullisena. Olen myös tienannut hieman rahaa valokuvauksella ja itse keksimieni sääntöjen perusteella saan käyttää nämä rahat suoraan harrastukseen.

Mitä haluaisin opetella seuraavaksi? Lista on pitkä, siellä on mm. Rubikin kuution ratkaiseminen, hitsaaminen, jonglööraus, koskettimien soitto, kortti- ja kolikkotemppujen tekeminen, nuoteista soittaminen, saksan kieli jne. Lista on pitkä. Kuukauden takaisella Bremenin reissulla tuli idea tehdä itse nahkainen työlaukku. Mielessä on jo suutari, joka voisi ehkä auttaa alkuun ja tutkailin jo työvälineiden ja materiaalien hintoja. Uuden harrastuksen aloittamisajankohtana on usein jokin "pakko" valita joku tietty ja moni mielenkiintoinen ja hauskalta kuulostava asia joutuu odottamaan.

Uuden opettelemisen ei ole pakko olla ns pakkopullaa vaan sen voi nähdä haastavana ja hauskana harrastuksena. Jokaisena päivänä voi oppia jotain uutta, eikä siihen nykyisen tietoaikakauden aikana tarvita edes kovin paljoa vaivaa.