Seinäjokinen opettaja, biologi ja vihreä valtuutettu kirjoittaa mielessään liikkuvia asioita.

Olin viikonloppuna elämäni ensimäisessä Vihreiden puoluekokouksessa Lahdessa. En ole ollut sen kummemmin muissakaan puoluekokouksissa, joten en tiennyt yhtään mitä odottaa. Pelkäsin tapahtuman olevan taloyhtiön kokous potenssiin viisi, jossa jyrkät mielipiteet omaavat ihmiset kinastelevat ilman mitään mahdollisuutta kompromisseihin. Tunsin osallistujista etukäteen kolme ja olin keskustellut kourallisen kanssa FaceBookissa, mutta muuten olin täysin vieraassa seurassa. Junamatkalla viereisessä penkkiryhmässä istui mm t-paitaan ja pikkutakkiin pukeutunut pitkätukkainen partainen nuori mies, joka vastasi hienosti stereotypiaa vihreiden edustajasta. Kuulin puhetta jostain kokouksesta ja menin kysymään ovatko he kenties menossa Sibelius-talolle. Ensimmäiset uudet tuttavuudet tulivat jo tässä vaiheessa. Paikan päällä kävi selväksi, että pahimmat huoleni olivat täysin aiheettomia. Ihmiset olivat avoimia ja toivottivat uuden naaman tervetulleeksi. Kokouksen kulku alkupuheenvuorojen jälkeen ...

Kymmenen vuotta sitten Lordin voittaessa Euroviisut istuin hienoisessa hutikassa Herajärven rannalla Kolilla veljeni ja kahden ystäväni kanssa kuunnellen esitelmää lihan paistamisesta. Olimme kävelleet pitkän päivän ja nauttineet konjakkia, minun esitelmäni aihetta ja opetelleet maistelemaan sikareita, veljeni esitelmän kohdetta.  Idea oli yksinkertainen. Jokaisella oli ollut nelisen kuukautta aikaa opetella jokin uusi taito, jonka jälkeen taito piti esitellä muille. Aiheena sai olla mikä tahansa taito, jota ei osannut ja jonka mielellään oppisi. Minä valitsin konjakin juomisen, koska en ollut koskaan ymmärtänyt miksi tuota kammottavaa tulilientä pidettiin hienojen juhlien aterioiden huippukohtana. Kun päätimme aiheet 2006 alkuvuodesta, olin aloittanut uuden harrastuksen nollasta. Kuten usein tällaisten asioiden äärellä, tutustun aiheeseen ensin lukemalla. Kirjastosta löytyy aiheesta kuin aiheesta valtavasti opuksia, niin myös konjakista. Hain Alkosta joitakin juomia kokeeksi ja ...

Kauppalehden julkisuushakuinen klikkisyötti lähti leviämään uudelleen, joten jaan nyt julkisesti toimittajalle kirjoittamani palautteen. En saanut Kari Hänniseltä koskaan vastausta, eikä jutun virheitä korjattu. Alkuperäinen juttu täällä . Hei!  Näin glyfosaattijuttuasi jaettavan ja halusin kommentoida suoraan sinulle. Monsantojutuilla saa hyvin jakoja, mutta toivoisin tarkkaavaisuutta faktoihin.  "Roundup on eniten maailmassa käytetty rikkakasvien torjuntakemikaali." Glyfosaatti on 41 vuotta vanha kemikaali ja sitä valmistavat monet muutkin firmat Monsanton lisäksi. RoundUp on Monsanton oma merkki, eikä suinkaan maailman eniten käytetty. Tutkijat eivät ole sen varmempia kuin aiemminkaan. Tuo linkkaamasi juttu on ns. monografia tai kommentti. Ei mitään omaa tutkimusta, mutta ei myöskään mitään älyttömän laajaa reviewtä. Glyfosaatin osalta viitteet ovat vuodelta 2001, 2003, 2004, 2008 ja 2009, joten ei mitään ihmeellistä uutta ole löytynyt. Laajempia ja uudempia tutkimuksia...

Juhana Harju kirjoitti GM-kasveista ja luomusta ja lupasin vastata. "Geenimanipuloituja lajikkeita on kehitetty kestämään syöpävaarallista torjunta-ainetta"   Tässä on kaksi väitettä, joista toinen on tosi ja toinen vähintäänkin vahvasti liioiteltu. Niin sanotut RoundupReady-kasvit (RR-kasvit) sietävät glyfosaatti-torjunta-ainetta. Torjunta-aine pysäyttää aineenvaihdunnan suurimmalla osalla kasveista, mutta RR-kasveissa tämä on kierretty istuttamalla kasviin EPSPS-geeni, jonka avulla kasvi voi kiertää blokatut metaboliareitit. Kuva  Helander et al  Glyfosaatti tappaa todella tehokkaasti muut kasvit ja sen käyttöön liittyy monia riskejä, kuten hengityksen kautta tapahtuvat herkistymiset ja sen hajoaminen erilaisissa maatyypeissä. Pahimpana uhkana on ehkä glyfosaattia kestävien kasvien yleistyminen ja kilpailun puuttuminen. Laajat monokulttuuripellot ovat kuin istuttamattomia kukkapenkkejä rikkalajikkeille. Kuten purkin kyljessä sanotaan, glyfosaatti on myrk...

I'm teaching math and physics in a smallish city in rural Finland. Local high school has a "project week" every spring, where teachers can give an extracurricular course of their own design. Most popular courses are fitness and other sporty courses. I set a soft limit to 16 students, so that we could still easily use computer class as a part of the course. Eventually 19 students chose my course. "Project week" lasts from thursday to wednesday, five hours each day. The first hurdle was the planning. If I didn't have enough material, I won't have enough time to make more during the project week. Even one 90 minute lecture takes me easily 4 hours to plan and write down. Second hurdle was estimating the talkativity of students. During the course it would easily make plus or minus five hours. I decided to make some extra stuff for every day, even if I couldn't use it. Eventually I left out the whole "Philosphy of science"-part (over ten hours ...