Trumpin valinta ja sen ymmärtäminen

Minulla, kuten monilla muillakin, keskiviikon herätys oli vähintäänkin omituinen. Televisiossa nähty riidanhaastaja on valittu Yhdysvaltojen presidentiksi. Minulla on kymmeniä tuttuja ja kavereita Yhdysvalloista, eikä minun fb-seinäni (punavihreä ateistihomokupla) perusteella hänellä pitänyt olla mitään mahdollisuuksia virkaan. Trump on kampanjansa aikana jakanut ihmisiä ”meihin ja muihin” tehden todellisuutta mustavalkoisemmaksi ja helposti hahmotettavaksi. Nopeilta lääkkeiltä kuulostavat ”laittomat siirtolaiset pois maasta” ja ”pakotan Applen valmistamaan tuotteensa Yhdysvalloissa” uppoavat jostain syystä kuin häkä. Varsinaisia käytännöllisiä ratkaisuja hän ei ole esittänyt laisinkaan, ainoastaan  luetellut ongelmia ja vakuuttanut poistavansa ne. Argumentit kuulostavat suomalaisessa mediakentässä eläneelle täysin typeriltä ja perusteettomilta, eikä niiden perusteella ole mahdollista ymmärtää Trumpin suosiota.

Oletin, että tässä täytyy olla jotain, mitä en näe. Kyselin vähän ja yritin hahmottaa mistä Trumpin teflonista tehty sädekehä on peräisin. Trump on ollut julkisuuden henkilö jo 70-luvulta saakka, jolloin hän alle 30-vuotiaana ryhtyi isänsä tuella rakentamaan omaa bisnesimperiumiaan. Hänet kutsuttiin usein haastateltavaksi ja hänellä oli aina jotain sanottavaa maan tilaan. Vanhoja haastatteluita selatessa tulee mieleen South Parkista tuttu Captain Hindsight. Supersankari, joka onnettomuuspaikalle lentäessään luettelee mikä kaikki on mennyt vikaan ja mitä kaikkea olisi pitänyt tehdä. Nämä sanottuaan Captain Hindsight lentää ihmisten hurratessa pois. Periaatteessa tuossa on koko nykypopulismin kuva, ongelmat on helppo osoittaa, mutta niiden korjaaminen ei välttämättä olekaan yksiselitteistä. Samaa retoriikkaa on käytetty monta kertaa, myös Suomessa. Perussuomalaiset ovat oppositiosta käsin moittineet hallituksen tekoja vuosia, mutta nyt hallitusvastuuseen jouduttuaan teot eivät olekaan olleet dramaattisia ja nopeita. Vallan mukana tulee myös vastuu.

Alla olevalla videolla on pianomusiikin säestyksellä esitettynä Trumpin melkein 40 vuoden aikana sanomia asioita. Hän on niissä koko ajan Yhdysvaltojen puolella ja esittää huolensa eri asioihin. Videota katsoessa on hyvin helppo ymmärtää miksi työpaikkansa ulkomaille menettäneet uskoisivat mielellään Trumpin hoitavan asiat paremmin ja palauttavan Amerikan Suuruuden. ”Suunnitelmat” ovat lähinnä yksiuloitteisia heittoja, mutta jokaisessa hän on pienen ihmisen ja oman valtion puolella. Trump on pitänyt saman linjan alusta saakka. Puheissaan hän on ryhtynyt viljelemään rasistisia ja seksistisiä heittoja julkisesti vasta kampanjan aikana. Näitä on ilmeisesti ollut koko ajan, mutta hän ei ole aiemmin ollut näin paljoa julkisuudessa tai kuvattavana.

Iltapäivä siihen meni, mutta nyt uskon ymmärtäväni Trumpia äänestäneitä hieman paremmin. Hän antoi toivoa ja on ”tiennyt” jo 40 vuoden ajan miten asiat kuuluu oikeasti tehdä. Jos hän olisi käyttäytynyt presidentillisesti kampanjansa aikana, saattaisin olla jopa toiveikas. Kampanjansa aikana hän on kuitenkin käyttäytynyt kuin koulukiusaaja ja antanut samalla esimerkin käyttäytymismallillaan. Rasismin ja seksismin salonkikelpoistamista tullaan paikkailemaan vielä pitkään. Hän on jakanut kansan kahtia, enkä usko että hän pystyy saamaan sitä uudelleen kasaan. 

Donald J. Trump - The Long Road to the White House