Uusien asioiden oppiminen harrastuksena
Kymmenen vuotta sitten Lordin voittaessa Euroviisut istuin hienoisessa hutikassa Herajärven rannalla Kolilla veljeni ja kahden ystäväni kanssa kuunnellen esitelmää lihan paistamisesta. Olimme kävelleet pitkän päivän ja nauttineet konjakkia, minun esitelmäni aihetta ja opetelleet maistelemaan sikareita, veljeni esitelmän kohdetta.
Idea oli yksinkertainen. Jokaisella oli ollut nelisen kuukautta aikaa opetella jokin uusi taito, jonka jälkeen taito piti esitellä muille. Aiheena sai olla mikä tahansa taito, jota ei osannut ja jonka mielellään oppisi. Minä valitsin konjakin juomisen, koska en ollut koskaan ymmärtänyt miksi tuota kammottavaa tulilientä pidettiin hienojen juhlien aterioiden huippukohtana. Kun päätimme aiheet 2006 alkuvuodesta, olin aloittanut uuden harrastuksen nollasta. Kuten usein tällaisten asioiden äärellä, tutustun aiheeseen ensin lukemalla. Kirjastosta löytyy aiheesta kuin aiheesta valtavasti opuksia, niin myös konjakista. Hain Alkosta joitakin juomia kokeeksi ja ryhdyin lukemaan. Opettelin haistamaan ja maistamaan oikein, opettelin pyörittämään lasia ja tulkitsemaan konjakin ikää lasin reunaan muodostuvista "jaloista". Opin tunnistamaan Alkon hinnastossa mainittuja makuja ja tuoksuja, mutta en vain millään oppinut nauttimaan konjakin mausta.
Neljä kuukautta myöhemmin Herajärven lenkillä minulla oli mukanani nelisen litraa maistiaisia ja 18 sivun esitelmä konjakin historiasta, erilaisista mauista ja hajuista.
Neljän kuukauden urakka ei mennyt suinkaan hukkaan, vaikken oppinutkaan pitämään konjakista. Oppiminen on hyvin näkyvää ja tuntuu todella nopealta uutta harrastusta aloittaessa. Opin jokaisena päivänä jotain ja huomattava tiedon karttuminen oli erittäin tyydyttävää. Se oli itseasiassa niin mukavaa, että jatkoimme tuota harrastusta. Seuraavaksi opeteltavaksi asiaksi valitsimme Texas Hold'em pokerin. Ensiksi menin taas kirjastoon lukemaan, sen jälkeen nettipokerisivuille kokeilemaan uusia taitoja. Rahaa meni joitakin kymppejä, mutta ainahan harrastukset jotain maksavat. Näen itseni matemaattisesti orientoituneena ihmisenä ja yritin parhaani mukaan laskea todennäköisyyksiä, mutta tuntien pelaaminen oli aivan liian uuvuttavaa minun luonteelleni. Hetken herpaantuminen ja turhautuminen maksoi aina tuntien aikana tehdyt voitot. Oppiminen oli kuitenkin hyvin nopeaa ja oman kehityksen pystyi selvästi havaitsemaan.
Seuraavien uusien harrastusten järjestyksen olen jo unohtanut, mutta pian näiden jälkeen halusin oppia käymään kuntosalilla. En ollut oikein koskaan aktiivisesti harrastanut mitään liikuntaa lenkkeilyä lukuunottamatta ja oli mielenkiintoista lukea toistomäärien merkityksestä, lihaksen rakenteen muuttumisesta ja oikeista tekniikoista. Opettelin yhden "jakson" verran day tradingin ideaa, eli nopeiden voittojen hakemista pörssin kautta. Apurahalla työskentelevältä ihmiseltä ei suuria summia voinut sinne laittaa ja leijonanosa kassasta kului välityspalkkioihin. Idean sain kuitenkin opeteltua Kauppalehden virtuaalista sijoittamista tarjoavan Sijoittajamestari-kilpailun kautta. Joitakin vuosia myöhemmin opettelimme veljeni kanssa yhtä aikaa johdannaiskaupan idean ja soittelimme päivittäin näkemyksistä ja ideoista. Rahaa tuli nopeasti, mutta kuten johdannaiskauppaan kuuluu, sitä myös meni kohtalaisen nopeasti.
Opeteltuihin taitoihini kuuluu kymmensormijärjestelmä, ukulelen soittaminen, ohjelmointi (tämän olen aloittanut taas uudelleen), kynäruiskulla maalaaminen, yrttien käyttö ruuanvalmistuksessa, valokuvaaminen, piirtäminen, espanjan kieli, kontrabasson soittaminen (meneillään, mutta hyvin hitaasti), Arduinojen ohjelmointi jne. Tällä hetkellä pitkäkestoisin on varmasti ollut rintamamiestalon remontointiin ja rakenteeseen tutustumiseen. Tämä on ollut pienoinen pakko perheen muutettua sellaiseen. Osa näistä on ollut itselle hyvin mielekkäitä, osan olen rämpinyt läpi ja unohtanut heti treeniajan jälkeen. En tietenkään väitä hallitsevani yllä mainittuja asioita. Olen käyttänyt aikaa niiden opiskeluun ja olen hahmottanut perusteita, mutta en missään tapauksessa koe osaavani niitä. Neljässä kuukaudessa ehtii oppia paljon, mutta valmista ei tule milloinkaan.
Pääasia ei ole kuitenkaan uudessa taidossa, vaan uuden oppimisessa. Uuteen asiaan keskittyessä perusteiden hahmottaminen on helppoa, kehitys on todella nopeaa ja itsensä kehittäminen on hauskaa. Pidemmälle edetessä kehitys on hitaampaa, mutta neljän kuukauden aikana oppii jokaisena päivänä jotain uutta. Tämä on ollut minun vaihtoehtoni television katsomiselle jo pitkään.
Minulla oli suorastaan trauma piirtämisen suhteen ala-asteelta. Nähdessään tonttupiirustukseni opettaja (muistaakseni) tuhahti ja sanoi osapuilleen etten osaa piirtää. Vasta vuosia myöhemmin päätin kokeilla oliko todella niin, että piirtämisen joko osaa tai ei osaa. Menin kirjakauppaan ja hain Bert Dodsonin "Piirustustaidon avaimet" ja uuden lyijykynän. Käden asennon, painamisen voimakkuuden, erilaisten tekniikoiden jälkeen päästiin pikkuhiljaa eteenpäin ja sain vähän idean päästä kiinni. Piirtäminen venähti kahdeksan kuukauden mittaiseksi, koska silminnähtävää kehitystä tapahtui edelleen kohtalaista vauhtia ja nautin siitä. Minä olen päättänyt neljän kuukauden mittaisesta harrastuksesta, joten minä saan myös muuttaa sääntöjä.
Piirtäminen jäi vasta, kun päätin ryhtyä opettelemaan valokuvausta. Sain Nikonin järjestelmäkameran joululahjaksi ja aloitin opiskelun taas kirjastoreissulla. Kuvaamisen opettelun yhteydessä asetin itselleni uuden säännön. Voin ostaa periaatteessa mitä tahansa kuvauskalustoa, jos pystyn rahoittamaan sen myymällä pois vanhoja tarvikkeita. Perehdyn yleensä hyvin tarkkaan asioihin joita olen ostamassa ja tunnen niiden käyvän arvon kohtalaisen hyvin. Päätin etukäteen millaisen linssin haluan seuraavaksi ja etsin sellaista netin foorumeiden kautta. Kameratavaraa saa kaikkein halvimmalla, jos joku myy koko kalustonsa kerralla pois. Ostin useamman kerran kokonaisen repullisen kameroita ja objektiiveja, myin pois suurimman osan ja sain "ilmaiseksi" haluamani objektiivin. Tällä tavoin pihin ihmisen sielu suorastaan itkee ilosta ja harrastus pysyy edullisena. Olen myös tienannut hieman rahaa valokuvauksella ja itse keksimieni sääntöjen perusteella saan käyttää nämä rahat suoraan harrastukseen.
Mitä haluaisin opetella seuraavaksi? Lista on pitkä, siellä on mm. Rubikin kuution ratkaiseminen, hitsaaminen, jonglööraus, koskettimien soitto, kortti- ja kolikkotemppujen tekeminen, nuoteista soittaminen, saksan kieli jne. Lista on pitkä. Kuukauden takaisella Bremenin reissulla tuli idea tehdä itse nahkainen työlaukku. Mielessä on jo suutari, joka voisi ehkä auttaa alkuun ja tutkailin jo työvälineiden ja materiaalien hintoja. Uuden harrastuksen aloittamisajankohtana on usein jokin "pakko" valita joku tietty ja moni mielenkiintoinen ja hauskalta kuulostava asia joutuu odottamaan.
Uuden opettelemisen ei ole pakko olla ns pakkopullaa vaan sen voi nähdä haastavana ja hauskana harrastuksena. Jokaisena päivänä voi oppia jotain uutta, eikä siihen nykyisen tietoaikakauden aikana tarvita edes kovin paljoa vaivaa.
Idea oli yksinkertainen. Jokaisella oli ollut nelisen kuukautta aikaa opetella jokin uusi taito, jonka jälkeen taito piti esitellä muille. Aiheena sai olla mikä tahansa taito, jota ei osannut ja jonka mielellään oppisi. Minä valitsin konjakin juomisen, koska en ollut koskaan ymmärtänyt miksi tuota kammottavaa tulilientä pidettiin hienojen juhlien aterioiden huippukohtana. Kun päätimme aiheet 2006 alkuvuodesta, olin aloittanut uuden harrastuksen nollasta. Kuten usein tällaisten asioiden äärellä, tutustun aiheeseen ensin lukemalla. Kirjastosta löytyy aiheesta kuin aiheesta valtavasti opuksia, niin myös konjakista. Hain Alkosta joitakin juomia kokeeksi ja ryhdyin lukemaan. Opettelin haistamaan ja maistamaan oikein, opettelin pyörittämään lasia ja tulkitsemaan konjakin ikää lasin reunaan muodostuvista "jaloista". Opin tunnistamaan Alkon hinnastossa mainittuja makuja ja tuoksuja, mutta en vain millään oppinut nauttimaan konjakin mausta.
Neljä kuukautta myöhemmin Herajärven lenkillä minulla oli mukanani nelisen litraa maistiaisia ja 18 sivun esitelmä konjakin historiasta, erilaisista mauista ja hajuista.
Neljän kuukauden urakka ei mennyt suinkaan hukkaan, vaikken oppinutkaan pitämään konjakista. Oppiminen on hyvin näkyvää ja tuntuu todella nopealta uutta harrastusta aloittaessa. Opin jokaisena päivänä jotain ja huomattava tiedon karttuminen oli erittäin tyydyttävää. Se oli itseasiassa niin mukavaa, että jatkoimme tuota harrastusta. Seuraavaksi opeteltavaksi asiaksi valitsimme Texas Hold'em pokerin. Ensiksi menin taas kirjastoon lukemaan, sen jälkeen nettipokerisivuille kokeilemaan uusia taitoja. Rahaa meni joitakin kymppejä, mutta ainahan harrastukset jotain maksavat. Näen itseni matemaattisesti orientoituneena ihmisenä ja yritin parhaani mukaan laskea todennäköisyyksiä, mutta tuntien pelaaminen oli aivan liian uuvuttavaa minun luonteelleni. Hetken herpaantuminen ja turhautuminen maksoi aina tuntien aikana tehdyt voitot. Oppiminen oli kuitenkin hyvin nopeaa ja oman kehityksen pystyi selvästi havaitsemaan.
Seuraavien uusien harrastusten järjestyksen olen jo unohtanut, mutta pian näiden jälkeen halusin oppia käymään kuntosalilla. En ollut oikein koskaan aktiivisesti harrastanut mitään liikuntaa lenkkeilyä lukuunottamatta ja oli mielenkiintoista lukea toistomäärien merkityksestä, lihaksen rakenteen muuttumisesta ja oikeista tekniikoista. Opettelin yhden "jakson" verran day tradingin ideaa, eli nopeiden voittojen hakemista pörssin kautta. Apurahalla työskentelevältä ihmiseltä ei suuria summia voinut sinne laittaa ja leijonanosa kassasta kului välityspalkkioihin. Idean sain kuitenkin opeteltua Kauppalehden virtuaalista sijoittamista tarjoavan Sijoittajamestari-kilpailun kautta. Joitakin vuosia myöhemmin opettelimme veljeni kanssa yhtä aikaa johdannaiskaupan idean ja soittelimme päivittäin näkemyksistä ja ideoista. Rahaa tuli nopeasti, mutta kuten johdannaiskauppaan kuuluu, sitä myös meni kohtalaisen nopeasti.
Opeteltuihin taitoihini kuuluu kymmensormijärjestelmä, ukulelen soittaminen, ohjelmointi (tämän olen aloittanut taas uudelleen), kynäruiskulla maalaaminen, yrttien käyttö ruuanvalmistuksessa, valokuvaaminen, piirtäminen, espanjan kieli, kontrabasson soittaminen (meneillään, mutta hyvin hitaasti), Arduinojen ohjelmointi jne. Tällä hetkellä pitkäkestoisin on varmasti ollut rintamamiestalon remontointiin ja rakenteeseen tutustumiseen. Tämä on ollut pienoinen pakko perheen muutettua sellaiseen. Osa näistä on ollut itselle hyvin mielekkäitä, osan olen rämpinyt läpi ja unohtanut heti treeniajan jälkeen. En tietenkään väitä hallitsevani yllä mainittuja asioita. Olen käyttänyt aikaa niiden opiskeluun ja olen hahmottanut perusteita, mutta en missään tapauksessa koe osaavani niitä. Neljässä kuukaudessa ehtii oppia paljon, mutta valmista ei tule milloinkaan.
Pääasia ei ole kuitenkaan uudessa taidossa, vaan uuden oppimisessa. Uuteen asiaan keskittyessä perusteiden hahmottaminen on helppoa, kehitys on todella nopeaa ja itsensä kehittäminen on hauskaa. Pidemmälle edetessä kehitys on hitaampaa, mutta neljän kuukauden aikana oppii jokaisena päivänä jotain uutta. Tämä on ollut minun vaihtoehtoni television katsomiselle jo pitkään.
Minulla oli suorastaan trauma piirtämisen suhteen ala-asteelta. Nähdessään tonttupiirustukseni opettaja (muistaakseni) tuhahti ja sanoi osapuilleen etten osaa piirtää. Vasta vuosia myöhemmin päätin kokeilla oliko todella niin, että piirtämisen joko osaa tai ei osaa. Menin kirjakauppaan ja hain Bert Dodsonin "Piirustustaidon avaimet" ja uuden lyijykynän. Käden asennon, painamisen voimakkuuden, erilaisten tekniikoiden jälkeen päästiin pikkuhiljaa eteenpäin ja sain vähän idean päästä kiinni. Piirtäminen venähti kahdeksan kuukauden mittaiseksi, koska silminnähtävää kehitystä tapahtui edelleen kohtalaista vauhtia ja nautin siitä. Minä olen päättänyt neljän kuukauden mittaisesta harrastuksesta, joten minä saan myös muuttaa sääntöjä.
Piirtäminen jäi vasta, kun päätin ryhtyä opettelemaan valokuvausta. Sain Nikonin järjestelmäkameran joululahjaksi ja aloitin opiskelun taas kirjastoreissulla. Kuvaamisen opettelun yhteydessä asetin itselleni uuden säännön. Voin ostaa periaatteessa mitä tahansa kuvauskalustoa, jos pystyn rahoittamaan sen myymällä pois vanhoja tarvikkeita. Perehdyn yleensä hyvin tarkkaan asioihin joita olen ostamassa ja tunnen niiden käyvän arvon kohtalaisen hyvin. Päätin etukäteen millaisen linssin haluan seuraavaksi ja etsin sellaista netin foorumeiden kautta. Kameratavaraa saa kaikkein halvimmalla, jos joku myy koko kalustonsa kerralla pois. Ostin useamman kerran kokonaisen repullisen kameroita ja objektiiveja, myin pois suurimman osan ja sain "ilmaiseksi" haluamani objektiivin. Tällä tavoin pihin ihmisen sielu suorastaan itkee ilosta ja harrastus pysyy edullisena. Olen myös tienannut hieman rahaa valokuvauksella ja itse keksimieni sääntöjen perusteella saan käyttää nämä rahat suoraan harrastukseen.
Mitä haluaisin opetella seuraavaksi? Lista on pitkä, siellä on mm. Rubikin kuution ratkaiseminen, hitsaaminen, jonglööraus, koskettimien soitto, kortti- ja kolikkotemppujen tekeminen, nuoteista soittaminen, saksan kieli jne. Lista on pitkä. Kuukauden takaisella Bremenin reissulla tuli idea tehdä itse nahkainen työlaukku. Mielessä on jo suutari, joka voisi ehkä auttaa alkuun ja tutkailin jo työvälineiden ja materiaalien hintoja. Uuden harrastuksen aloittamisajankohtana on usein jokin "pakko" valita joku tietty ja moni mielenkiintoinen ja hauskalta kuulostava asia joutuu odottamaan.
Uuden opettelemisen ei ole pakko olla ns pakkopullaa vaan sen voi nähdä haastavana ja hauskana harrastuksena. Jokaisena päivänä voi oppia jotain uutta, eikä siihen nykyisen tietoaikakauden aikana tarvita edes kovin paljoa vaivaa.
Kommentit
Lähetä kommentti